12.7.2007

Kilpailutusta yksilönäkökulmasta

Stabu kirjoitti vähän aikaa sitten kilpailutuksen taloustieteestä, jossa hän määritteli kilpailutuksen olevan julkisen tahon järjestämää kilpailua palveluiden tuottamisesta.

Itse menisin kuitenkin vielä pidemmälle. Miksi rajata kilpailutus-termin käyttö vain julkiselle vallalle? Oman määritelmäni mukaan se on vain parhaimman yhteistyökumppanin etsimistä. Ihan sama, etsiikö yhteistyökumppania jokin valtion laitos vai yksityinen henkilö.

Me kaikki kilpailutamme esimerkiksi päivittäistavarakaupat, joissa käymme. Etäisyys, yleinen hintataso, valikoimien monipuolisuus, tuotteiden laadukkuus ja vastaavanlaiset asiat ovat niitä, jotka ratkaisevat valintamme. Kauppojen kilpailuttamisessa ei ole mitään pahaa - se on aivan normaalia, arkipäiväistä puuhaa.

Tästä näkökulmasta on käsittämätöntä, miten jotkut vasemmistolaiset pitävät julkisen vallan harjoittamaa kilpailuttamista suorastaan saatanallisena toimintana. Miksi julkinen valta ei saisi vaihtaa jonkin sen teettämän työn suorittajaa, jos olisi mahdollista saada sama työ teetetyksi halvemmalla tai laadukkaammin?

On täysin totta, että aina kilpailutus ei toimi, eli tuottaa huonompia tuloksia kuin mihin olisi päästy ilman kilpailutusta. Tästä Stabu eritteli muitamia syitä: Kunnat eivät tiedä itsekään, paljonko niiden tuottama palvelu kustantaa, yritykset hommaavat itselleen sopimuksen petoksella, virkamiehet eivät osaa kilpailuttaa tai voivat olla korruptoituneita tai nepotistisia.

Näitäkin syitä voitaisiin eliminoida varsin tehokkaasti lähtemällä kilpailuttamaan yksilönäkökulmasta. Miksi kunnan pitäisi ostaa kuntalaisten puolesta terveyspalveluita? Vasemmistolaisen vakiovastaus tähän tietenkin on, että silloin köyhimmät eivät saisi ollenkaan terveyspalveluita. Tämä on luonnollisesti aivan huuhaata. Olisi sama asia väittää, että köyhät eivät saa ruokaa, ellei valtio käy kaupassa heidän puolestaan.

Vaikka yksilöt saisivat kilpailuttaa terveyspalvelunsa, ei se tarkoita, että heidän pitäisi myös maksaa ne. Aivan samalla tavalla kuin sosiaaliturvan myötä tarjotaan köyhille rahaa ruokaan, heille voitaisiin tarjota esimerkiksi subventoitu sairausvakuutus tai palveluseteleitä. Erona olisi vain se, että köyhä ei olisi enää kyvyttömän byrokraatin armoilla sen valinnan suhteen, missä hän käy hoidattamassa itseään. Hän saisi tehdä sen valinnan aivan itse.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"
Tästä näkökulmasta on käsittämätöntä, miten jotkut vasemmistolaiset pitävät julkisen vallan harjoittamaa kilpailuttamista suorastaan saatanallisena toimintana.
"

Vastasitkin tuohon jo itse:

"
On täysin totta, että aina kilpailutus ei toimi, eli tuottaa huonompia tuloksia kuin mihin olisi päästy ilman kilpailutusta.
"

Varsinkin vanhainkotien kilpailuttaminen on johtanut siihen, että vanhuksille syötetään mielettömät määrät lääkkeita. Vanhuksista tehdään "zombeja", jotta niitä olisi helpompi hoitaa.

Olen itsekin libertaari ja pidän kyllä valtion harjoittamaa kilpailutusta enemmän haitallisena kuin hyödyllisenä. Siinähän yhdistyy sekä sosialismin että kapitalismin pahimmat puolet.

Anonyymi kirjoitti...

ketkä vasemmistolaiset ja missä nimenomaisessa tapauksessa?

Taiziki kirjoitti...

Itse olen myös periaatteessa kilpailutuksen kannalla juuri tuossa määrittelyssä "parhaan yhteistyökumppanin etsintä", mutta valitettavasti ainakin useat Suomen kunnat ovat todellakin hakoteillä asian suhteen. Nykyisessä kilpailutuksen imagossa näkyy paljolti se ajattelu, että halvin=paras vaihtoehto. Mutta emmehän me kaupassakaan valitse tuotteita pelkästään niiden halpuuden perusteella. Kun ostamme paidan haluamme myös että se on hyvän näköinen, sopii meille ja mahdollisesti katsomme missä ja miten se on tuotettu. Kun nykyään kilpailutetaan esimerkiksi ns. laitosruokien tuottajia, katsotaan liian usein vain hintaan ja se näkyy sitten lautasilla. Raaka-aineet ovat halvimpia ja tarjonta yksipuolista. Tietysti voidaanhan sanoa, että kysymyksessä on vain se mitä me arvostamme...