21.8.2006

Steal This Film

Dokumenttielokuva tiedostojenjaosta ja The Pirate Baystä on ilmestynyt: Steal This Film (jaossa luonnollisesti torrenttina). Myös jatko-osa näyttäisi olevan jo suunnitteilla.

18.8.2006

Tämä henki haiskahtaa sarvipäälle!

Tulin hetki sitten kuunnelleeksi pitkästä aikaa Veli Saarikallen saarnaamista. Joskus ehkä vajaa pari vuotta sitten hänen juontamaansa Rukouspalvelu-ohjelmaa tuli kuunneltua lähes säännöllisesti nettiradion kautta. Huomasin erään henkilön ihmettelleen Saarikallea s.k.evoluutiossa, jonne sitten piti tietenkin mainostaa erästä varsin legendaarista puhetta. Rukouspalvelun ohjelmat arkistoidaan nettiin, josta minäkin tämän 27.1.2004 lähetetyn ohjelman aikoinaan kävin imuttamassa. Ja sieltähän se vieläkin löytyy. Saarikallen saarna löytyy kohdalta 7:30-23:50. Kuunnelkaa ihmeessä, mikäli kyseinen heppu ei ole vielä tuttu. Tähän ei voi pettyä.

Nykyään ohjelmat löytyvät jopa videoina. Niistä en kuitenkaan osaa oikein kehua mitään tiettyä, kun en ole pitkään aikaan katsellut niitä.

12.8.2006

Moni- ja monokulttuurisuus

Aihe, josta olen aikonut kirjoittaa useampaan otteeseen, mutta kummasti on aina löytynyt jotain muuta tekemistä ja homma on jäänyt kesken.

Tällä kertaa motivaatiota antoi Mikko Ellilän postaus fi-libiin, jossa peloteltiin monikulttuurisuuden tarkoittavan islamilaista teokratiaa.

Joissain tapauksissa on kyllä totta, että tietyt tahot promotoivat barbaarista ja sivistymätöntä kulttuuria, kuten islamia, ja samalla pyrkivät kieltämään sen asiallisenkin kritisoinnin, kutsuen sitä monikulttuurisuudeksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että sivistyneidenkin ihmisten tulisi alkaa käyttämään monikulttuurisuus-termiä vastineena barbaaristen kulttuureiden ylivallalle. Tiettyjen kulttuurien (tai niiden osa-alueiden) nostaminen muiden yläpuolelle ei ole monikulttuurisuutta. Se on lähempänä monokulttuurisuutta, eli rasismia, ksenofobiaa ja muuta vastaavaa natsismia.

Aito monikulttuurisuus tarkoittaa monipuolista ja monimuotoista kulttuuria, josta löytyy jokaiselle erilaisia vaihtoehtoja. Ironisesti, monikulttuurisuuden leimaaminen välttämättä pahaksi asiaksi tarkoittaa sitä, että ainoa vaihtoehto sille olisi puhdas monokulttuuri. Tämä ei tietenkään ole mikään hyvä asia, koska se tarkoittaa kaikenlaisten uusnatsien ja nationalistien tukemista, jota en itse ainakaan halua missään tapauksessa tehdä.

Itseasiassa viitteitä monikulttuurisuutta vastaan taistelemisesta alkaa jo esiintyä. Esimerkiksi Tanskassa on jo laadittu lista siitä, mitä tanskalainen kulttuuri on. Ruotsissa suunnitellaan samaa, eikä Suomessakaan vierasteta ajatusta tällaisesta (lähde: HS).

"Ruotsissa keskustellaan parhaillaan isosta aiheesta: mitä on ruotsalaisuus?
Liberaalin Folkpartietin kansanedustaja Cecilia Wikström on ehdottanut, että valtion pitäisi laatia lista siitä, mikä on kulttuuria ruotsalaisimmillaan.
Toimikunnat valitsisivat kirjallisuudesta, musiikista, arkkitehtuurista ja muilta taiteenaloilta tärkeimmät teokset kulttuurikokoelmaksi. Dagens Nyheterin mukaan Wikströmin ajatus olisi "sementoida selkeä idea ruotsalaisuudesta"."

"Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Dromberg (kok) sanoo, että Suomessakin voitaisiin laatia samanlaisia kulttuurikaanoneita.
"Se voisi olla nyt ajankohtaista, kun monikulttuurisuus ja kansainvälisyys lisääntyvät kaikilla tavoin", Dromberg sanoo.
Drombergin mukaan kaanonin määrittely vähentäisi ristiriitoja. Vaikka kaanon tehtäisiin, pitäisi muita kulttuureita arvostaa ja ymmärtää.
Kaanon pitäisi Drombergin mukaan määritellä hyvin laajapohjaisesti, jottei vain eliitti määrittelisi suomalaista kulttuuria.
Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi kouluissa ja maahanmuuttajien opetuksessa sen esittelemiseen, mitä suomalaisuus on."


On kuitenkin varsin selvää, että tuollaisesta listasta tulisi nimenomaan eliitin määrittelemä näkemys suomalaisuudesta. Ja väistämättä siitä tulisi erittäin yksipuolinen, se jättäisi monia alakulttuurin muotoja täysin huomiotta. Mitä luultavimmin siitä tulisi sellainen lista, jonka sisältämästä kulttuurista ei kokonaisuudessaan pitäisi juuri kukaan.

Kuinka moni suomalainen on esimerkiksi lukenut nämä kaikki teokset, joita "leikkimielisesti" ehdotetaan Suomen kirjalliseen kaanoniin? Prosenttiluku tuskin on kovin suuri.

Kulttuuri on ilmiö, joka muuttuu jatkuvasti. Se ottaa vaikutteita sieltä täältä, hetkittäin nousee trendejä joista jotkut jäävät lyhyt-, toiset pitkäikäisiksi. Jotkut kulttuurin muodot ovat suosiossa tänään, huomenna ne ehkä ovat vain tietyn piirin harrastus.

Kulttuuria ei voi kahlita. Minulle on jostain tarttunut tällainen lainaus Thomas Hylland Erikseniltä, jossa asia ilmaistaan varsin hyvin:

"Kun hallitus pyrkii takaamaan kansalaistensa kulttuurisen identiteetin, kulttuuri pitää määritellä ja koodata byrokratian jäykällä hallintokielellä: se lakkaa olemasta elävä, dynaaminen, vaihtuva ja monimerkityksellinen, siitä tulee paketti, valmiiksi koottu palapeli, jossa yhtä palaa ei voi vaihtaa ilman, että kuva särkyy."

Yleisen kirjallisuuden proffalla Heta Pyrhöselläkin on sentään hyvä asenne:

"Pikemminkin pitäisi tehdä lista, josta havainnollistuu se, miten suomalaiset ovat esittäneet itseään itselleen. Listan voisi koostaa niin, että siinä olisi kirja ja vastakirja. Sitten voisi miettiä, miten suomalaisuus on sidoksissa aikakauteen ja miten se on muuttunut."

Jos jotain kaanonia halutaan tehdä, olisikin parempi pitää se listana eri aikakausilta, joissa kerrotaan mikä milloinkin oli in. Sitä ei missään tapauksessa saa pitää listana, joka määrittelee jokaisen Suomen kansalaisen identiteetin, sillä silloin otetaan vaarallisia askeleita kohti kulttuurifasismia.

Toisaalta kuitenkin on muistettava uhka, joka piilee barbaaristen kulttuurien nostamisessa tasa-arvoiseksi sivistyneiden kanssa. Etenkin, kun näiden barbaaristen kulttuureiden edustajat yrittävät estää kulttuurinsa kritisoimisen ja sille nauramisen.

On tehtävä selväksi, että sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia asioita, joista ei tingitä "erilaisten kulttuurien kunnioittamisen" nimissä. Monipuolista kulttuuria saa harrastaa niin kauan kuin se vain tehdään ihmisoikeuksia kunnioittaen. Tämä sisältää myös sananvapauden takaaman mahdollisuuden tehdä pilkata erilaisia kulttuurin muotoja, kuten uskontoja. Jos tätä sananvapautta rajoitetaan, täytyy asiasta puhua sen omalla nimellä, eli kutsua sitä kulttuurifasismiksi eikä suinkaan monikulttuurisuudeksi.