14.6.2006

Luokittele!

En ole vielä kertaakaan kirjoitellut markkina-arvoteoriasta blogiini, joten on jo varmaan aikakin vähitellen. Aihe tuntuu kuitenkin olevan sen verran iso kestosuosikki Blogistanissa.

Ihmissuhteet linkitti Suomi24:n foorumille gallupiin, jossa kysyttiin tuntevatko keskustelijat olevansa ylempi- vai alempitasoisia miehiä. Vastauksista huomaa varsin nopeasti, ettei ihmisillä ole hajuakaan mistä markkina-arvoteoriassa on kyse.

"Mun mielestä ei ihmisiä saa jakaa kasteihin onko ylemmän luokan vai alemman luokan ihminen."

"Ihmisiä ei sais luokitella jonkun pinnallisen idiootin keksimän markkina-arvoteorian mukaan."

"Onneks osa porukasta on sentään tervejärkistä eikä lankea tohon luokittelusysteemiin [...]"

En ihan oikeasti ymmärrä miten näin laaja loogisen ajattelukyvyn puute on mahdollista. Ihmiset nyt vaan luokitellaan "kasteihin" parisuhdemarkkina-arvon perusteella. Näin on aina ollut ja näin tulee myös olemaan. On esimerkiksi aivan selvää, että eritteille haisevan spurgun seksuaalinen markkina-arvo on täysin toista kuin vaikkapa jonkun parin vuoden sisään valitun mr. Finlandin. Jos joku on sitä mieltä, että ihmisiä ei saa jaotella seksuaalisen markkina-arvon mukaan, niin hän varmaan toteuttaa tätä periaatetta myös elämässään harrastamalla yhtä paljon seksiä niin tyhmien luuserispurgujen kuin mukavien ja hyvännäköisten miesten kanssa.

Paras tapa selventää markkina-arvoteoriaa sen vastustajalle olisi kulkea kaupungilla hänen kanssaan, ja kysellä jatkuvasti "harrastaisitko seksiä tuon miehen/naisen kanssa?" Mikäli vastustaja olisi pahaa aavistamattomalla mielellä liikkeellä, hänet voisi hyvinkin helposti saada luokittelemaan vastaantulijat esimerkiksi kolmeen kategoriaan (joo-ehkä-en). Tämän jälkeen olisi hauska nähdä hänen ilmeensä, kun karu tosiasia paljastuisi: hän toteutti juuri markkina-arvoteoriaa käytännössä, eli jakoi ihmiset "kasteihin" heidän ulkonäkönsä perusteella.

Toisaalta kuitenkin saattaisi olla hankalaa saada vastustajaa vilpittömästi luokittelemaan ihmisiä. Hänhän saattaisi aavistaa mistä on kyse ja alkaa epäröimään vastauksissaan. Siksi keskustelu saattaisi mennä esimerkiksi seuraavanlaisesti, vain yhtä henkilöä esimerkkinä käyttäen:

"Harrastaisitko seksiä tuon miehen kanssa?"

"Mitä sä tommosta kysyt, enhän mä tunne sitä ollenkaan."

"No oletetaanpa niin, että minä tiedän hänet, ja hän vähän vihjasi että haluaisi sinua."

"Mutta toihan on ainakin 30 vuotta mua vanhempi."

"Auttaisiko, jos tuntisin häntä sen verran, että tietäisin kyseessä olevan erittäin huumorintajuisen ja mukavan tyypin?"

"Jaa, no en tiiä, ei toi mikään kauheen hyvännäkönen ole..."

"Entäs jos en tietäisi hänestä mitään?"

"Sitten ei ainakaan kiinnostaisi, sehän voisi olla ties kuka pervo raiskaaja."

"Eli sinä siis vastustat ihmisten luokittelemista seksuaaliselta markkina-arvoltaan, mutta itse kuitenkin teet niin? Et halua esimerkiksi vanhoja ihmisiä, etkä rumia, etkä pervoja raiskaajia. Kuinkas nyt silleen?"

"Ööh, mutkun..."


On tosiaankin aivan käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla ymmärtämättä näin ilmiselviä esimerkkejä, joita elämässä tulee vastaan koko ajan. Luokittelemme kaikki vastaan tulevat ihmiset. Osa raakataan pois jo ihan sillä perusteella, ettei heitä tunneta ja/tai heidän ulkonäkönsä ei miellytä. Osa on sukulaisia, osa on liian vanhoja tai liian nuoria. Osa on muuten vain idiootteja. Loppujen lopuksi se osa, joka pääsee panisin-kategoriaan, on hyvin pieni osa kaikista niistä ihmisistä joita tapaamme elämässämme. Se suurempi osa on rankattu kylmästi pois, aivan kuten markkina-arvoteoria ennustaa.

Keskustelun kommenteista löytyi myös eräs väärinkäsitys, johon voisi vielä kiinnittää huomiota:

"ATM yhdelle on YTM toiselle. Jokainen löytää jonkun, sillä a) tämä on kehä ja b)markkina-arvon määräävät subjektiiviset tekijät"

Tässä lienee kyse siitä, että ei tunneta ihan yleisesti ottaen markkinoiden toimintaa laisinkaan. Markkinoilla kun on kyse kaikkien markkinoille osaaottevien toiminnasta. Markkina-arvo syntyy sen mukaan, miten kaikki markkinoilla toimijat suhtautuvat kyseiseen kohteeseen, oli se sitten ihminen tai jokin eloton resurssi. Tottakai markkina-arvon määräävät subjektiiviset tekijät, mutta kyse ei ole yksittäisen ihmisen subjektiivisesta arvostuksesta, vaan kaikkien ihmisten yhteenlasketusta arvostuksesta. Jokainen (tai ainakin aika moni) löytää jonkun, mutta se joku ei välttämättä ole juuri sellainen, jota kaikista eniten haluaisi. Esimerkiksi kauniille nuorille naisille on hyvin suurta kysyntää - niin suurta, etteivät kaikki maailman kauniit nuoret naiset kykene tyydyttämään sitä. Jonkun on jäätävä ilman, ja sen jonkun on tyydyttävä esimerkiksi hieman vanhempaan tai ei-ihan-niin-kauniiseen naiseen.

Taidan heittää linkin tähän postaukseen Suomi24:n keskusteluun. Katsotaan kuinka moni uskaltaa tunnustaa haluavansa harrastaa seksiä eritteiltä haisevan spurgun kanssa.

10 kommenttia:

Lord Boredom kirjoitti...

Varsin hyvä merkintä, mutta olen täysin varma, ettei kukaan edes yritä ymmärtää sinun esimerkkiäsi luokittelusta, vaan jatkossakin ATM/YTM-termistöä käyttävät saavat kuulla, kuinka he ovat muka väittäneet ihmisarvon vaihtelevan viehättävyyden mukaan, tai jotain muuta yhtä typerää. En tiedä, johtuuko se vain aiheesta, käytetyistä termeistä vai ihan vain siitä, että ihmiset eivät tajua, mikä on tilastollinen fakta ja miten se eroaa yksilötason tosiasioista.

mr_Zombie kirjoitti...

Voipi olla. Välillä vaan tekee mieli avautua kun näkee kirjoitetun jotain tosi typerää.

Anonyymi kirjoitti...

Yhtenä ongelmana näkisin että monet tahtovat nähdä tämän asian käytännössä vain samantasoisten ihmisten markkinoina rajaten kaikki muut ulkopuolelle.

Silloinhan on kyse enemmän tai vähemmän sattumasta. Tässä rajatussa joukossa ihmisten preferenssit ja avut ovat kaikilla suunnilleen samaa tasoa eikä muutenkaan hirveitä eroja ole.

Esim. jos jaetaan mikä tahansa porukka vaikkapa kolmeen yhtäsuureen osaan haluttavuuden perusteella, niin niistähän tosiaan melkein kuka tahansa voi alkaa olemaan kenen tahansa kanssa kun tarkastellaan vain ryhmien sisällä.

- Syltty

Mikko Särelä kirjoitti...

Kannattaa huomioida kuitenkin, että näilläkin markkinoilla tuotteet ovat differentoituneita. Eli saman tuotteen arvo eri 'ostajille' on eri. Tyyppiesimerkkinä voisi sanoa, että goottitytön/pojan arvo goottipojalle/tytölle on suurempi kuin keskimääräiselle ei-gootille.

Näin ollen markkina-arvo ei määräydy niin yksinkertaisesti kuin perinteinen markkina-arvoteoria väittää. Differentaatio tuo monopolin tai oligopolin 'hyödyt' myyjälle, joka kykenee näin kohdeyleisöltään perimään suuremman 'hinnan' tuotteestaan.

Tämä ja pitkä häntä taasen tarkoittaa sitä, että vapaat parisuhdemarkkinat tyydyttävät ihmisten halut paremmin kuin esittämäsi parisuhdemarkkinateoria antaa ymmärtää.

Lord Boredom kirjoitti...

Mikko Särelä, mutta kun kyse ei ole siitä, etteikö esimerkiksi goottipoika voisi löytää tyttöystävää/seksiä/mitä nyt sitten etsiikään. Kyse on siitä, että goottipojan on todennäköisesti (paljon) vaikeampi löytää tyttöystävää muiden kuin goottityttöjen joukosta. Siis tilastollisesti katsoen goottipojan on vaikeampi löytää tyttöystävää, kuin esimerkiksi perustrendikkään urheilijapojan. Mitään muuta ei tässä yritetä väittää, vaikka sinä ja muut kuinka kuvittelisitte niin. Ei liity mitenkään se, että goottityttöjen joukosta goottipojan on paljon helpompi löytää tyttöystävä kuin sen hyppyritukkaisen urheilijan.

Anonyymi kirjoitti...

MA-teoriaa pitää aina soveltaa. Esimerkiksi ei ole mitään järkeä ottaa afrikkalaisia naisia mukaan, jos tarkastellaan pariutumista Suomessa.

Samalla tavalla, jos halutaan, voidaan tarkastelua rajata vaikka gootteihin. On selvää, että goottiryhmän sisällä jotkut ovat halutumpia kuin toiset ja voidaan olettaa, että goottien preferenssit ovat erilaiset kuin koko populaation. Goottiryhmän lähemmällä tarkastelulla sitten voitaisiin päätellä, voisiko joku henkilö löytää itselleen sopivamman kumppanin vaikka alkamalla gootiksi.

On kuitenkin virhe olettaa, että MA-teoria koskisi vain kaikkia tai sitten vain pientä osaa ihmisistä. Kaikki riippuu siitä, mitä ryhmää tarkastellaan.

"Tämä ja pitkä häntä taasen tarkoittaa sitä, että vapaat parisuhdemarkkinat tyydyttävät ihmisten halut paremmin kuin esittämäsi parisuhdemarkkinateoria antaa ymmärtää."

En ymmärrä, miten teoria antaisi ymmärtää, että ihmisten halut eivät tyydyttyisi. Kyllähän parisuhdemarkkinat toimivat kokonaisuudessaan ihan hyvin ja suurin osa ihmisistä löytää itselleen sopvian kumppanin.

- Syltty

mr_Zombie kirjoitti...

Mikko, olen kyllä tietoinen tuosta. En vain tässä postauksessani alkanut käsitellä sen syvemmin aihetta, vaan tyydyin vain nillittämään noista täydellisesti MA-teorian väärin ymmärtäneistä. Siksi esitin teorian noin yksinkertaisessa muodossa.

Lord ja Syltty, taisitte ymmärtää hieman väärin mitä Mikko tarkoitti:
"...vapaat parisuhdemarkkinat tyydyttävät ihmisten halut paremmin kuin esittämäsi parisuhdemarkkinateoria antaa ymmärtää."

Muuttamalla tarjolla olevaa "tuotetta", eli esimerkiksi vaihtamalla tyyliä gootiksi, voi menettää kokonaismarkkinoilla arvoa, mutta toisaalta saavuttaa pienemmässä ryhmässä, eli goottien keskuudessa, suuremman markkina-arvon. Eli saada tästä pienemmästä ryhmästä parempilaatuisia suhteita kuin olisi voinut saada pysyttelemällä keskivertotyyppinä, eli pyrkimällä miellyttämään mahdollisimman suurta osaa potentiaalisista kumppaneista.

Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään MA-teorian vastaista, vaan aivan sen mukainen päätelmä/havainto. Mutten siis tässä jaksanut alkaa erityisemmin kirjoittelemaan teorian eri näkökulmista ja päätelmistä, vaan kunhan avauduin siitä kuinka perusteellisesti näinkin yksinkertaiset asiat voidaan väärinymmärtää.

Mikko Särelä kirjoitti...

Zombie ymmärsi aivoitukseni juuri oikein. Tarkoitukseni oli sanoa, että itseäni häiritsee se, että yleensä markkina-arvoteoriaa esitetään niin yksinkertaistetussa muodossa, että jopa mikrotaloustieteen peruskurssissa päästään asioissa pidemmälle. Tästä seuraa lukuisa joukko väärinymmärryksiä, jotka osaltaan saavat ihmiset hyljeksimään markkina-arvoteoriaa.

Käyttämäni esimerkki gootista oli juuri tätä tarkoitusta varten. Kysymys, mikä on markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla? Tavallisilla markkinoilla markkina-arvo on se korkein hinta, jonka tuote onnistuu pyytämään. Se, että hapansilakan markkina-arvo suurimmalle osalle ihmisistä on _negatiivinen_ ei estä sitä, että hapansilakkaa myydään hintaan, joka on selkeästi yli nollan.

Hapansilakan markkina-arvo on siis suurempi kuin nolla, vaikka ihmisten keskimääräinen arvostus hapansilakkaan olisi negatiivisen puolella. Tästä syystä 'keskiarvojen' (joita ei ole järkevästi mahdollista mitata) käyttäminen ei ole perusteltua ja sama pätee parisuhdemarkkinoihin.

Markkina-arvo siis on se hinta, jolla kauppa tapahtuu, ei mitään sen kummempaa. Ja tämän väärin ymmärtäminen parisuhdemarkkinoiden markkina-arvoteoriassa on yksi selkeä ongelma. Tämä 'kauppahinta' määräytyy muutaman suureen perusteella: Ensimmäinen on se, kuinka arvokkaana potentiaaliset ostajat tuotetta pitävät, toisekseen kuinka kilpailtu tuote on ja viimeiseksi tuotteen myyjän minimihinta oman tuotteen myymiseksi.

Jotta kauppa tapahtuisi, hinnan pitää asettua jonnekin myyjän minimin ja ostajan maksimin välille. Jos markkinoilla on paljon samanlaisia tuotteita (verrattuna ostajiin), niin kilpailu painaa markkina-arvon lähelle myyjän minimihintaa. Jos markkinoilla on paljon ostajia verrattuna myyjiin, hinta noussee lähelle ostajan maksimihintaa.

Viimeiseksi on mahdollista, että vastaavia tuotteita myymässä ja/tai ostamassa on vain vähän toimijoita. Tällöin, joko myyjällä, tai ostajalla tai molemmilla on monopoli/monopsoni. Tällainen tilanne tuottaa omankaltaisiaan neuvotteluseuraamuksia, jotka vaikuttavat hintaan. Perinteinen talouden ja neuvotteluteorian analyysi kykenee vastaamaan kysymyksiin siitä, miten hinta tällaisissa tilanteissa määräytyy.

Yhteenvetona: markkina-arvo määräytyy sen perusteella, millä hinnalla kauppa tapahtuu, ei minkään kuvitteellisten keskiarvojen perusteella. Parisuhdemarkkinoilla tuotteen differentioiminen on erinomainen tapa nostaa omaa markkina-arvoa sillä kustannuksella, että samalla kaventaa potentiaalista joukkoa, jonka sisältä on mahdollista löytää mahdollisimman paljon pakettia arvostava (ja siitä mahdollisimman paljon 'maksava) puolisko.

Ongelmana tyypillisessä markkina-arvoteoriassa on siis se, että parisuhdemarkkinoita käsiteltäisiin kuten täydellisen kilpailun olosuhteita (economics 101), jossa kaikki markkinatoimijat antavat saman arvostusmittarin vastakkaisten sukupuolien edustajille ja minkäänlaista tuotedifferentointia, tai monopoli/oligopolivaikutuksia ei edes yritetä ottaa huomioon.

Anonyymi kirjoitti...

"Ongelmana tyypillisessä markkina-arvoteoriassa on siis se, että parisuhdemarkkinoita käsiteltäisiin kuten täydellisen kilpailun olosuhteita (economics 101), jossa kaikki markkinatoimijat antavat saman arvostusmittarin vastakkaisten sukupuolien edustajille ja minkäänlaista tuotedifferentointia, tai monopoli/oligopolivaikutuksia ei edes yritetä ottaa huomioon."

Sama ongelma näyttäisi olevan kansantalouden mikroteorian perusteissa ;)

Eli alussa lähdetään liikkeele yksinkertaisesta. Turha sitä differointia on heti alkuunsa teoriassa esitellä, se tulee sitten vastaan myöhemmin kun jotain asiasta jo ymmärtää. Suurin osa ihmisistä ei tietenkään pääse alkua pidemmälle eikä tajua asiaa vaan alkaa itkemään siitä ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia.

En usko että parisuhdemarkkinoilla on oligopoleja tms. sillä ne ovat niin kilpaillut markkinat mitä vain olla ja voi. Jokainen ihminen on samalla myyjä ja ostaja. Tietenkin osa ihmisistä on periaatteessa markkinoilta pois (parisuhteessa), mutta sekin on vähän niin ja näin (parisuhteet eivät ole ikuisia, jos tulee parempia tarjouksia niin kytkin nousee).

Ongelmana MA-teoriassa on se, että joka helvetin kerta pitää alkaa vääntämään näistä samoista perusongelmista eikä kukaan koskaan pääse tuota kansiksen mikroteorian yksinkertaisimpia oletuksia pidemmälle.

Btw. Pilkunviilausta: hapansilakan markkina-arvo ei ole suurimmalle osalle ihmisistä negatiivinen. Kuten itsekin sanoit, markkina-arvo on se arvo jolla kaupat toteutuvat, ei se arvo mitä ihmiset silakalle antavat. Ne, jotka ostavat silakkaa, ovat tietenkin sitä mieltä että sen arvo on suurempi kuin markkinahinta, muutenhan he eivät sitä ostaisi (ja marginaalisen ostajan mielestä hinta ja arvo ovat samat).

- Syltty

Mikko Särelä kirjoitti...

Syltty, olet oikeassa, tekstiini oli päässyt painovirhe. Tarkoitus oli sanoa, että useimmille ihmisille hapansilakan _arvo_ on negatiivinen, ei markkina-arvo.