14.6.2006

Luokittele!

En ole vielä kertaakaan kirjoitellut markkina-arvoteoriasta blogiini, joten on jo varmaan aikakin vähitellen. Aihe tuntuu kuitenkin olevan sen verran iso kestosuosikki Blogistanissa.

Ihmissuhteet linkitti Suomi24:n foorumille gallupiin, jossa kysyttiin tuntevatko keskustelijat olevansa ylempi- vai alempitasoisia miehiä. Vastauksista huomaa varsin nopeasti, ettei ihmisillä ole hajuakaan mistä markkina-arvoteoriassa on kyse.

"Mun mielestä ei ihmisiä saa jakaa kasteihin onko ylemmän luokan vai alemman luokan ihminen."

"Ihmisiä ei sais luokitella jonkun pinnallisen idiootin keksimän markkina-arvoteorian mukaan."

"Onneks osa porukasta on sentään tervejärkistä eikä lankea tohon luokittelusysteemiin [...]"

En ihan oikeasti ymmärrä miten näin laaja loogisen ajattelukyvyn puute on mahdollista. Ihmiset nyt vaan luokitellaan "kasteihin" parisuhdemarkkina-arvon perusteella. Näin on aina ollut ja näin tulee myös olemaan. On esimerkiksi aivan selvää, että eritteille haisevan spurgun seksuaalinen markkina-arvo on täysin toista kuin vaikkapa jonkun parin vuoden sisään valitun mr. Finlandin. Jos joku on sitä mieltä, että ihmisiä ei saa jaotella seksuaalisen markkina-arvon mukaan, niin hän varmaan toteuttaa tätä periaatetta myös elämässään harrastamalla yhtä paljon seksiä niin tyhmien luuserispurgujen kuin mukavien ja hyvännäköisten miesten kanssa.

Paras tapa selventää markkina-arvoteoriaa sen vastustajalle olisi kulkea kaupungilla hänen kanssaan, ja kysellä jatkuvasti "harrastaisitko seksiä tuon miehen/naisen kanssa?" Mikäli vastustaja olisi pahaa aavistamattomalla mielellä liikkeellä, hänet voisi hyvinkin helposti saada luokittelemaan vastaantulijat esimerkiksi kolmeen kategoriaan (joo-ehkä-en). Tämän jälkeen olisi hauska nähdä hänen ilmeensä, kun karu tosiasia paljastuisi: hän toteutti juuri markkina-arvoteoriaa käytännössä, eli jakoi ihmiset "kasteihin" heidän ulkonäkönsä perusteella.

Toisaalta kuitenkin saattaisi olla hankalaa saada vastustajaa vilpittömästi luokittelemaan ihmisiä. Hänhän saattaisi aavistaa mistä on kyse ja alkaa epäröimään vastauksissaan. Siksi keskustelu saattaisi mennä esimerkiksi seuraavanlaisesti, vain yhtä henkilöä esimerkkinä käyttäen:

"Harrastaisitko seksiä tuon miehen kanssa?"

"Mitä sä tommosta kysyt, enhän mä tunne sitä ollenkaan."

"No oletetaanpa niin, että minä tiedän hänet, ja hän vähän vihjasi että haluaisi sinua."

"Mutta toihan on ainakin 30 vuotta mua vanhempi."

"Auttaisiko, jos tuntisin häntä sen verran, että tietäisin kyseessä olevan erittäin huumorintajuisen ja mukavan tyypin?"

"Jaa, no en tiiä, ei toi mikään kauheen hyvännäkönen ole..."

"Entäs jos en tietäisi hänestä mitään?"

"Sitten ei ainakaan kiinnostaisi, sehän voisi olla ties kuka pervo raiskaaja."

"Eli sinä siis vastustat ihmisten luokittelemista seksuaaliselta markkina-arvoltaan, mutta itse kuitenkin teet niin? Et halua esimerkiksi vanhoja ihmisiä, etkä rumia, etkä pervoja raiskaajia. Kuinkas nyt silleen?"

"Ööh, mutkun..."


On tosiaankin aivan käsittämätöntä, miten ihmiset voivat olla ymmärtämättä näin ilmiselviä esimerkkejä, joita elämässä tulee vastaan koko ajan. Luokittelemme kaikki vastaan tulevat ihmiset. Osa raakataan pois jo ihan sillä perusteella, ettei heitä tunneta ja/tai heidän ulkonäkönsä ei miellytä. Osa on sukulaisia, osa on liian vanhoja tai liian nuoria. Osa on muuten vain idiootteja. Loppujen lopuksi se osa, joka pääsee panisin-kategoriaan, on hyvin pieni osa kaikista niistä ihmisistä joita tapaamme elämässämme. Se suurempi osa on rankattu kylmästi pois, aivan kuten markkina-arvoteoria ennustaa.

Keskustelun kommenteista löytyi myös eräs väärinkäsitys, johon voisi vielä kiinnittää huomiota:

"ATM yhdelle on YTM toiselle. Jokainen löytää jonkun, sillä a) tämä on kehä ja b)markkina-arvon määräävät subjektiiviset tekijät"

Tässä lienee kyse siitä, että ei tunneta ihan yleisesti ottaen markkinoiden toimintaa laisinkaan. Markkinoilla kun on kyse kaikkien markkinoille osaaottevien toiminnasta. Markkina-arvo syntyy sen mukaan, miten kaikki markkinoilla toimijat suhtautuvat kyseiseen kohteeseen, oli se sitten ihminen tai jokin eloton resurssi. Tottakai markkina-arvon määräävät subjektiiviset tekijät, mutta kyse ei ole yksittäisen ihmisen subjektiivisesta arvostuksesta, vaan kaikkien ihmisten yhteenlasketusta arvostuksesta. Jokainen (tai ainakin aika moni) löytää jonkun, mutta se joku ei välttämättä ole juuri sellainen, jota kaikista eniten haluaisi. Esimerkiksi kauniille nuorille naisille on hyvin suurta kysyntää - niin suurta, etteivät kaikki maailman kauniit nuoret naiset kykene tyydyttämään sitä. Jonkun on jäätävä ilman, ja sen jonkun on tyydyttävä esimerkiksi hieman vanhempaan tai ei-ihan-niin-kauniiseen naiseen.

Taidan heittää linkin tähän postaukseen Suomi24:n keskusteluun. Katsotaan kuinka moni uskaltaa tunnustaa haluavansa harrastaa seksiä eritteiltä haisevan spurgun kanssa.

13.6.2006

Valeaatetta ja aatteettomuutta

Viime viikonloppuna pidettiin useampikin puoluekokous. Muutama havainto niistä.

RKP hyväksyi uuden puolueohjelman, jossa se määrittelee itsensä liberaaliksi ja vapaamieliseksi puolueeksi. Tämä on tietenkin täysin absurdia puolueelta, jonka tarkoituksena on ajaa yhden kansanosan etua muiden kustannuksella. Koko RKP on periaatteellisesti liberalismin ja vapaamielisyyden vastustaja. Tämä toki kävi selville esimerkiksi puoluekokouksen uutisoinnista.

"Ohjelman yhteydessä käytiin vilkas keskustelu siitä, pitääkö kaikkialla ajaa yksikielisiä ratkaisuja kouluissa, siten että suomen- ja ruotsinkieliset koulut toimivat eri rakennuksissa. Yhteisistä koulurakennuksista löytyi sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Lopulta asetettiin tavoite, että koulujen pitäisi mieluiten olla erillisiä."

Mitäköhän järkeä tuossakin on, jos asiaa katsotaan liberalismin kannalta? Lapset pyritään eristämään toisistaan vain sen takia, koska he puhuvat eri kieltä. RKP:n kannalta tietenkin asia on aivan selvä, he haluavat estää ruotsinkielisiä lapsia oppimasta tulemaan toimeen suomella. Tämä on kuitenkin erittäin epäliberaalia eikä millään tavoin vapaamielistä, joten on erittäin ikävää että RKP:n kaltainen, lähes rasistinen puolue, määrittelee itsensä liberaaliksi ja vapaamieliseksi.

Toisena esimerkkinä mainittakoon viimeaikoina pinnalla ollut seksinostokieltolaki. RKP kannattaa täyskieltoa, joka on myöskin täysin yksilönvapauden vastainen kanta.

Siinä missä RKP kunnostautuu valehtelemalla omasta ideologiastaan, Keskusta puolestaan julistaa ideologiattomuuttaan.

Lukekaapa kuinka puolustusministeri Seppo Kääriäinen on esitellyt periaateohjelman luonnosta. Ja sen jälkeen voitte miettiä mitä konkreettista siinä oikeastaan esitettiinkään. Mitä sellaista siinä oli, mikä erottaa Keskustan muista puolueista?

Joo, eipä ollut juuri mitään.

Vai tuleeko mieleen, että joku puolue olisi julkisesti vastustanut esimerkiksi tasa-arvoa, sivistysyhteiskuntaa, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, tervettä suhdetta luontoon, turvallisuutta, hyvää työllisyyttä ja/tai vahvaa taloutta?

Mikäli Kääriäiseen on luottaminen, Keskustan periaateohjelma ei sisällä mitään muuta kuin kauniita sanoja.

Btw, olen aikaisemminkin ihmetellyt Keskustan poliittista linjattomuutta.

3.6.2006

Veli Venäläinen saa kritiikkiä

Vaikka Heidi Hautala onkin vihreä, hänellä on silti silloin tällöin varsin hyviä mielipiteitä. Tällä kertaa hän osasi ottaa esille Venäjän poliittisen tilanteen erinomaisessa paikassa, eli eduskunnan juhlaistunnossa. Sitä oli sopivasti seuraamassa myös Venäjän duuman edustajia.

Venäjä on poliittisesti varsin ikävällä mallilla tällä hetkellä, eikä parannustakaan oikein ole näkyvissä. Ainakaan niin kauan kuin Putin on vallassa. Tosin koko poliittinen kulttuuri tuntuu sielläpäin olevan niin kieroa, että välttämättä asiat eivät tule muuttumaan mihinkään, ei edes vaikka Putin poistuisi kokonaan maisemista.

Kritiikkiä on siis hyvä esittää, ja etenkin sellaisissa tilanteissa joissa se oletettavasti myös menee perille. Ihme kyllä Suomenkin eduskunnasta löytyi sellaisia jotka tuomitsivat Venäjän julkisen arvostelun, Lipponen etunenässä. Ilmeisesti he elävät vielä yya-sopimuksen aikaa. Ihan uskomaton asenne. Vaikka naapuri onkin edelleen iso ja vaikutusvaltainen, ei sitä enää tarvitse nuoleskella joka tilanteessa. Välillä on hyvä sanoa asiat niin kuin ne ovat.