16.5.2006

Haatainen vastustaa ihmisoikeuksia

Kaleva kertoo, kuinka muutama päivä sitten Ruotsin tasa-arvoministeri Jens Orback oli vierailulla eduskunnassa sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen kutsumana.

Aika puistattavaa lukea kuinka Orback vertaa nykyaikaista prostituutiota 1800-luvun orjakauppaan. Aivan kuin täysi-ikäisten ihmisten täysin vapaaehtoinen kaupankäynti ja palvelustenvaihto olisi millään tavoin verrattavissa julmasti ja väkivaltaisesti tapahtuneeseen työhön pakottamiseen. Ja ei, kyseessä ei ole se, että Orback vastustaisi vain sellaista prostituutiota, jossa prostituoidut ovat pakotettuja. Hän tosiaankin väittää, että kaikki prostituutio on sellaista. Vinkki: Sihteeriopistosta voi käydä lueskelemassa suomalaisesta prostituutiosta. Samoin Sallin kotisivuilla on ihan mielenkiintoista juttua. Vahtikoiran blogipostauksen kommenteista löytyy myös prostituutiotutkija Anna Kontulan kommentti kuinka Pro-tukipisteen tietoon on tullut neljä tapausta, joissa on epäilty ihan oikeaa ihmiskauppaa (joskaan aikaväliä hän ei mainitse). Näistä kolme asiakkaan ilmoituksesta. Jos osto kriminalisoidaan, kukaan ei varmasti ilmoittaisi tällaisesta.

"...yksikään prostituoitu ole ryhtynyt myymään itseään vapaaehtoisesti, kun syissä on menty syvälle."

Eipä tietenkään, jos kysymys on ollut jotain tyyliin "olisitko prostituoitu, jos saisit saman verran rahaa tekemättä mitään?" Esittämällä kysymyksen melkein minkä tahansa muun ammattikunnan edustajalle saataisiin varmasti aivan samanlaisia vastauksia. Kukapa nyt töihin menisi, jos olisi jokin helpompi tapa saada rahaa?

Huomionarvoista on tietenkin se, että Orback ei kiinnitä mitään huomiota siihen, kuinka Suomen valtio orjuuttaa ihan oikeasti kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain. Kenties siksi, koska nämä orjuutetut ovat miehiä? Veikkaisin syyn olevan ainakin osittain siinä, koska prostituution kielto on hyvin pitkälti feministien vaatimus. Orjuuden kauhistelu prostituutiopropagandassa on vain retoriikkaa. He eivät selvästikään ole kiinnostuneita oikeasti orjuuden lopettamisesta.

"...sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen (sd) mukaan seksin osto ei ole ihmisoikeus. Hänen mielestään seksin ostokiellon lisäksi tarvitaan tukea prostituoiduille, jotta he pystyvät irrottautumaan prostituutiosta."

Mikäli seksin osto ei ole ihmisoikeus, ei tietty seksin myyminenkään voi olla. Mutta koska seksin myyjät ovat useimmiten naisia, ei tästä tarvitse välittää, vaan sen sijaan heille täytyy antaa tukea (kenellekään ei tietenkään ole tullut mieleen, että myöskin puutteessa eläviä miehiä voisi auttaa).

Asiahan on kuitenkin niin, että sekä seksin osto että myyminen ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Prostituutio on aikuisten välistä kanssakäymistä, joka ei vahingoita kumpaakaan (päinvastoin, siitä on kummallekin osapuolelle hyötyä). Eikä siitä tietenkään aiheudu mitään haittaa muillekaan ihmisille (ellei oteta huomioon feministien ja kukkahattunatsien moraalista närkästystä - ja sitähän ei tietenkään oteta huomioon).

Koen melko pelottavaksi sen, että ministeri kertoo julkisuudessa vastustavansa ihmisoikeuksia. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on jo mennyt, mitäs seuraavaksi?

4 kommenttia:

Antti Kökkö kirjoitti...

Vaikka en itsekkään moralisoi seksin ostoa, saati kannata seksinoston kriminalisointia, on mielestäni hyvä kuitenkin miettiä seksin luonnetta noin yleisesti.

Ajatellaampa että syystä tai toisesta joudut tekemisiin ulkonäöllisesti luotaansa työtävän henkilön kanssa rahan ansaitsemiseksi. Jos sinulla on vaihtoehtoina vaikkapa kaivaa henkilön kanssa ojaa tai sitten harrastaa seksiä, hyvin todennäköisesti valitset ensimmäisen vaihtehdon. Siinä et kuitenkaan joudu ihan niin intiimiin kanssakäyntiin.

Kysymys on siis arvotuksesta, kuinka pitkälle voidaan "pakottaa" toinen töihin. Pitääkö minkä tahansa duunin kelvata ihmiselle? Yleisen arvomaailman mukaan edellytämme ihmiseltä ojan kaivamista huolimatta työparin vastenmielisestä ulkonäöstä rahan saamiseksi, mutta voimmeko edellyttää hänen tarvittaessa harrastavan seksiä työkseen? Itse sanoisin että ei. Useimpien naisjärjestöjen kielteinen kanta prostiuutioon syntyy nimenomaan tästä, vaikka he menevätkin virheelisiin johtopäätöksiin.

Tämähän kun ei kuitenkaan oikeuta sinänsä prostiuution kieltoa. Jos jonkun oma arvomaailma omalta kohdalta kestää itsensä myymisen, niin siitä vaan. Mutta tulisko sen kelvata kaikille siinä missä ojan kaivuun?

mr_Zombie kirjoitti...

Mikäli halutaan auttaa niitä, jotka eivät haluaisi olla prostituoituja, täytyy sen tapahtua porkkanan eikä kepin kautta. Toisin sanoen sosiaaliturvajärjestelmän kautta varmistetaan, ettei kukaan nälän tai asunnonpuutteen takia joudu alkamaan prostituoiduksi. Tämä kuitenkin on jo melko hyvin toteutettu Suomessa, joten jo senkin takia voidaan melko huoletta olettaa että kaikki suomalaiset prostituoidut ovat vapaaehtoisesti hommassa.

Ja mitä tulee sitten heihin, jotka tulevat Suomeen toimimaan prostituoituina, niin kannattaa miettiä heidän vaihtoehtojaan. Jos feministit näkevät prostituution huonona vaihtoehtona, niin mikäköhän mahtaisi olla vielä huonompi vaihtoehto? Se on kuitenkin se, jonka vähäosaiset naiset joutuvat valitsemaan, elleivät saa tulla Suomeen harjoittamaan prostituutiota.

Arawn kirjoitti...

"Prostituutio on aikuisten välistä kanssakäymistä, joka ei vahingoita kumpaakaan (päinvastoin, siitä on kummallekin osapuolelle hyötyä). Eikä siitä tietenkään aiheudu mitään haittaa muillekaan ihmisille (ellei oteta huomioon feministien ja kukkahattunatsien moraalista närkästystä - ja sitähän ei tietenkään oteta huomioon)."

Minä en ole aivan samaa mieltä tämän kanssa. Prostituutio voi olla vahingollista - se, että se ei välttämättä ja aina sitä ole, ei tarkoita, etteikö se voisi olla sitä myös niissä tapauksissa, kun kaikki ovat mukava vapaaehtoisesti, niin myyjälle kuin ostajallekin.

mr_Zombie kirjoitti...

Arawn: "Prostituutio voi olla vahingollista - se, että se ei välttämättä ja aina sitä ole, ei tarkoita, etteikö se voisi olla sitä myös niissä tapauksissa, kun kaikki ovat mukava vapaaehtoisesti, niin myyjälle kuin ostajallekin."

Harva asia elämässä on sellaista, josta ei voisi edes teoriassa seurata mitään haitallista.