17.5.2006

Eikö taloustiede ole tiede?

"Näkymättömän voimaan uskoo myös nykyinen markkinatalous. Moraalifilosofi ja kansantaloustieteen isä Adam Smith (1723-1790) tarjosi aikoinaan näkymätöntä kättä talouden ohjaajaksi, ja samaa tuntuvat tarjoavan markkinaliberalistit tänään. Antaa markkinavoimien jyllätä, niin kyllä näkymätön käsi pitää lopusta huolen. Smithin mukaan omaa etuaan tavoittelevat yksilöt varmistavat kansakunnan menestyksen ja hyvinvoinnin. Yksityinen ahneus muuttuu yhteiseksi onneksi.

Antropologit antavat piut paut Smithille ja hänen hengenheimolaisilleen. Ihmislajin menestys ei ole perustunut itsekkyyteen, ahneuteen ja veriseen kilpailuun, vaan avuliaisuuteen, sosiaalisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Nousimme luomakunnan ykkösiksi vasta, kun tajusimme yhteistyön hyödyt. Suosittelen markkinauskovaisille oppitunteja antropologiasta."


Ylläoleva teksti on napattu uusimman Tiede-lehden (4/2006) pääkirjoituksesta. Lopussa oli vielä viittaus kyseisessä lehdessä olevaan artikkeliin, jossa käsiteltiin ihmisen yhteistyökyvyn merkitystä lajimme säilymiselle.

Joskus on tosiaankin ihan käsittämätöntä, kuinka huonot tiedot suomalaisilla on markkinataloudesta. Jopa ihan aikuisilla tiedelehtien päätoimittajilla.

Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla pohtia miten näkymätön käsi toimii? Tai ymmärtää, ettei itsekkyys, ahneus ja kilpailu, sekä avuliaisuus, sosiaalisuus ja vastavuoroisuus ole mitenkään välttämättä vastakkaisia?

Asiahan on niin, että yhteisöissä elävien yksilöiden on varsin kannattavaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Yhdessä tekemällä saavuttaa paljon enemmän kuin yksin näpertelemällä. On itsekästä tehdä yhteistyötä.

Entäs sitten verinen kilpailu? Kilpailuttaminen sitä, että valitaan se paras yhteistyökumppani muiden yksilöiden joukosta. Samalla pyritään myös itse viestittämään että "minun kanssani kannattaa tehdä yhteistyötä", eli kilpaillaan muiden kanssa. Se, joka kykenee kilpailuttamaan tehokkaimmin, eli valitsee itselleen parhaimmat yhteistyökumppanit, sekä myöskin vakuuttaa heidät siitä, että itse on myöskin oivallinen yhteistyökumppani, pääsee elämässään varsin pitkälle.

Miettikääpä nyt itsekin, kumman kanssa olisitte mieluummin tekemisissä, avuliaan ja sosiaalisen tyypin vai ilkeän ja muista välittämättömän? Suurin osa valitsee sen mukavemman.

Markkinatalous on ainoa talousjärjestelmä, joka antaa puitteet tällaiselle. Se antaa yksilöiden itse valita parhaimmaksi katsomansa yhteistyökumppanit. Suunnitelmatalous puolestaan lähtee siitä, etteivät ihmiset tiedä omia preferenssejään, tai ainakin tietävät niin huonosti, että valtion on päätettävä asioista heidän puolestaan. Tämä johtaa siihen, että yksilöt joutuvat tuottamaan sellaista mitä kukaan ei välttämättä halua, yhteistyössä kaikenlaisten ikävien ihmisten kanssa, koska valtio, väkivaltamonopolinsa uhalla, pakottaa heidät siihen. Se johtaa resurssien tehottomaan käyttöön, josta seuraa tietenkin inhimillistä kärsimystä.

Tässä olen sitten tietenkin tarkoittanut yhteistyöllä kaikenlaista yksilöiden välistä kanssakäymistä, kaupankäynnistä ihmissuhteisiin ja kulttuuriin. Ihmiskunnan keskinäiset vuorovaikutussuhteet ovat niin monimutkaisia, ettei suunnitelmatalous edes kykenisi mitenkään ottamaan niitä huomioon (tutustukaa esimerkiksi talouslaskun ongelmaan).

Ja mitä antropologiaan tulee, ei se ole mitenkään tuntematonta nykypäivän "markkinauskovaisille". Herra päätoimittaja ei vain ole tainnut viitsiä ottaa selvää asioista. Kenties ideologisista seikoista johtuen? Mikäli jatkamme hänen ajatuksen kulkunsa seuraamista, "koska markkinauskovaiset eivät ole tutustuneet antropologiaan, he ovat väärässä", päätynemme toteamaan, että hän kannattaa suunnitelmataloutta. Minua tosin kiinnostaisi tietää, millä tavoin muka suunnitelmatalouden kannattajat ovat tutustuneet antropologiaan.

Mikäköhän auttaisi siihen, että taloustieteen perusteet alettaisiin tuntea paremmin Suomessa? On tosiaankin aika surullista jos edes tiedelehden päätoimittajakaan ei tunne niitä.

Eikö taloustiedettä tosiaankaan pidetä tieteenä?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Markkinaliberalismi on heikko aate, eikä siten oikein sovi suurille massoille. Ei markkinaliberalismi tule koskaan uppoamaan tavallisen kansalaisen kalloon.
Liberaali kirjallisuus (Friedman, Rothbard jne) on hyvää fantasiaa ja fiktiota, viihdettä ja aivojumppaa.

Tavallinen kansalainen vihaa tuloeroja. Tavallinen kansalainen vihaa suuria irtisanomisia (silloinkin, kun tilalle tulee tuplasti lisää työpaikkoja). Tavallinen kansalainen vihaa puhdasta laissez-faire-kapitalismia.
Jäljelle jää siis oikeastaan vain kovemman luokan sosialismia vastaan taisteleminen ja omasta henkilökohtaisesta onnesta huolehtiminen.

kapvap kirjoitti...

Lähetäpä kuule kirjoituksesi Tiede-lehteen, jos vaikka julkaisevat sen. Olisi hyvä saada vastinetta kahjolle pääkirjoitukselle.