3.4.2006

Jesus shared because he cared

Antiuskonnollisuudestani johtuen en kovin usein jaksa siteerata mitään Raamatun jakeita tai käyttää niitä esimerkkeinä. Nyt kuitenkin onnistuin bongaamaan pari hyvää kuvaa, joita on helppo käyttää ponnahduslautana tämänpäiväiseen aiheeseeni, eli kopiointivapauteen.



Ylläolevissa kuvissa kiteytyy oivallisesti se, mikä kopioinnissa on hyvää. Jeesus kopioi leipää ja kalaa niin paljon, että sai ruokittua 5000 ihmistä. Kaikki saivat vatsansa täyteen ja olivat onnellisia.

Nykyään on teknologia on mahdollistanut meille sen, että kaikkea, mitä pystytään esittämään digitaalisessa muodossa, pystytään myös kopioimaan lähes nollakustannuksilla. Se ei ole enää mikään ihme. Jostain kumman syystä se on myös menettänyt statuksensa hyvänä tekona.

Kenellekään ei tullut mieleen vaatia Jeesukselle rangaistusta siksi, koska hän oli kopioinut kalat ja leivät ilman kalastajan tai leipurin lupaa. Kukaan ei myöskään tullut valittamaan siitä, että Jeesus veisi työt kalastajilta ja leipureilta.




Kopioinnin vastustajien argumentit liittyvät pääsääntöisesti kahteen eri asiaan. Ensinnäkin, tekijällä katsotaan olevan jokin moraalinen oikeus teokseensa. Koska hän on luonut sen, hänellä on oikeus määrätä siitä, miten sitä käytetään. Toiseksi, oletetaan että tekijälle täytyy myöntää monopoli teoksensa käyttöön, koska muuten hänelle ei makseta tarpeeksi, jotta hän tuottaisi uusia teoksia.

Ensimmäistä en juurikaan ymmärrä. On toki ihan kohteliasta antaa teoksen luojalle kunnia sen tekemisestä, mutta sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä kaikkien muiden ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Oma kantani lähtee siis ensisijaisesti taloustieteellisestä näkemyksestä. Kun annetaan monopolioikeus johonkin tiettyyn teokseen yhdelle ihmiselle, kielletään samalla kaikilta muilta sen käyttäminen. Tällainen luo valtavaa hyvinvointitappiota koko yhteiskuntaan. Epäilen hyvin suuresti, onko tämä hyvinvointitappio tosiaankin välttämätöntä, joka siis seuraa kopioinninvastustajien jälkimmäisestä argumentista (asiasta enemmän esim. Freedom to Tinker -blogissa: osa 1 ja osa 2).

Totta on, että mikäli vapaa kopiointi sallittaisiin, ihmiset luultavasti maksaisivat esimerkiksi musiikkia sisältävistä CD-levyistä huomattavasti vähemmän. Mutta tarkoittaisiko tämä automaattisesti sitä, että musiikkia myös tuotettaisiin huomattavasti vähemmän? Voisin veikata, että jonkinlaista vähentymistä saattaisi esiintyä — tosin lähinnä vain kaupallistuneen tusinapopin osalta. Käsitykseni on, että aika moni muusikko kuitenkin tekee musiikkia sen takia koska tykkää siitä. Ei sen takia, että toivoo saavansa siitä mahdollisimman paljon rahaa.

Kopiontivapautta pohdittaessa on myös syytä ymmärtää sellainen asia, että monopolioikeuden myöntäminen teoskappaleeseen ei ole välttämätöntä, vaikka haluaisikin että taiteilijat voivat elää tuotannollaan. Se, että vaatii kopiointioikeuden vapauttamista, ei tietenkään tarkoita, että vaatisi samalla myös sitä ettei taiteilijoille saa maksaa mitään. On vain keksittävä uusia tapoja hankkia rahaa. Sekään ei ole mitenkään vaikeaa, kyse on vain mielikuvituksesta. Jos esimerkiksi musiikkia tarkastellaan, niin live-esiintymisistä on hyvä lähteä liikkeelle. Itse voisin hyvinkin maksaa huomattavasti suurempia summia hyvien bändien näkemisestä. Keikoilla voitaisiin myydä artistien nimmareilla varustettuja CD-levyjä (tuollaisia olisi ihan mukava ostaa, jos keikka on hyvä niin levy nimmareineen toimisi kivana muistona siitä).

Tilannetta on hyvä katsoa hieman tarkemmin taloustieteellisestä näkökulmasta. Jos kerran vaadin vapaata kopiointioikeutta musiikkiin, niin miksen samalla vaadi, että kaikkien olisi päästävä ilmaiseksi keikoille? Kyse on siitä, että kopioitavissa oleva musiikki on julkishyödyke. Sen kuluttaminen ei ole keneltäkään muulta pois. Kun biisi pääsee p2p-verkkoon, ja joku kopioi sen sieltä itselleen, se sama biisi pysyy edelleen sillä henkilöllä, joka laittoi sen jakoon. Kopiointi ei ole varastamista, koska kopioitaessa alkuperäinen kappale säilyy alkuperäisellä omistajalla. Tästä johtuen musiikki ei ole niukka hyödyke. Niukkuus on juuri se, jonka minä näen olennaisimmaksi perusteeksi yksityiselle omistusoikeudelle. Kun jotain resurssia ei riitä kaikille, niin jollain keinolla on määriteltävä sen hallintaoikeus. Muuten ihmisille syntyy insentiivi käyttää kyseistä resurssia mahdollisimman paljon, ennenkö joku muu on ehtinyt käyttää sen loppuun. Musiikin kanssa tällaista ongelmaa ei ole. Musiikki ei ole niukka resurssi.

Täytyy kuitenkin myöntää, etten ole aivan varma täydellisen kopiointivapauden autuudesta. Se on varmaa, että kopiointivapaus tehostaisi nykyisin olemassaolevien immateriaalisten resurssien käyttöä huomattavasti. Siitä seuraisi väistämättömästi suurta hyvinvointia, kun ihmiset saisivat käyttää vapaasti musiikkia, elokuvia, kirjoja ja ohjelmistoja. Mutta entä tulevaisuudessa? Luultavasti halukkuus tuottaa kopioitavissa olevaa materiaalia vähentyisi, mutta kuinka paljon? Siedettävissä määrin vai liikaa?

Siitä olen kuitenkin varma, että nykyinen systeemi ei ole lähelläkään optimaalista. On täysin absurdia esimerkiksi ulottaa tekijänoikeus kestämään yli tekijän eliniän. Se ei ole millään tavoin perusteltua.




Silloin tällöin harmittaa hieman, ettei ole olemassa mitään suomenkielistä infoanarkistiyhteisöä (ainakaan minun tietääkseni). Tekijänoikeuksia, patentteja yms. vastustaviin törmää kyllä joskus erinäisillä sähköpostilistoilla tai IRCissä. Ei ole olemassa kuitenkaan mitään yhdistystä eikä edes keskustelufoorumia, joissa kopiointivapauden puolustajat (tai edes asiasta kiinnostuneet) kokoontuisivat. Naapurimaassa he sentään saivat perustettua oman puolueen!

Jos kiinnostusta löytyy, voisin harkita pistäväni pystyyn esimerkiksi sähköpostilistan. Kommentteja saa jättää, mikäli kokee sellaiselle tarvetta.

Laitetaanpa tähän vielä lopuksi kuva tämänpäiväisestä mielenosoituksesta:



Siinä on asennetta!

Ei kommentteja: