9.2.2006

Kansallisteatterin tuet

Wanha juttu, mutta parempi varmaan blogata myöhään kuin ei milloinkaan.

"Tänä vuonna Kansallisteatterin oma tuotto on arviolta noin 2,8 miljoonaa euroa, joka tulee pääasiassa pääsylipuista ja käsiohjelmien myynnistä. Teatterin budjetin noin yhdeksän miljoonan alijäämä katetaan nyt myönnetyllä valtionavulla ja Helsingin kaupungilta saatavalla 185 000 euron suuruisella avustuksella."

Melkoisen isosta summasta on kyse. Kansallistetteri saa siis melkein yhdeksän miljoonaa euroa tukea toimintaansa. Tämä tarkoittaa että jokaista esityskertaa tuetaan n. 12 000 eurolla. Jos tavoitekatsojamäärä saavutetaan, tarkoittaa se, että katsojaa kohden tuki on n. 46 euroa per esityskerta. En tiedä juuri mitään teatterimaailmasta, saattaahan nyt olla joku teatteribuumikin menossa, mutta katsojamäärätavoitteeseen voinee suhtautua hieman skeptisesti. Vuonna 2004 näytäntöjä oli 15 enemmän ja katsojamäärä 20 000 alhaisempi.

Vaikuttaa vahvasti siltä että teatteria tuotetaan Suomessa huomattavasti liian paljon (tämä ei tosiaankaan ole kovin vaikea päätellä ylläolevien lukujen perusteella). Mikäli ihmiset oikeasti haluaisivat nähdä noin paljon teatteria, he pulittaisivat vapaaehtoisesti sen melkein viisikymppisen näytöstä kohtaan enemmän. Jotenkin kuitenkin arvelen, että aika harva suostuisi sellaisen tekemään. Optimaalinen teatterinäytösten määrä lienee hurjasti alempi. Mutta toisaalta, mikäli teatterissa kävijät joutuisivat maksamaan sen oikean hinnan, tulisi teatterillekin huomattava insentiivi alentaa kustannuksia. Harrastelija- ja kesäteatterit varmaankin yleistyisivät.

En voi kuin ihmetellä miten joku teatterikin on voitu joskus saada näin vahvasti valtion suojelukseen. Kysehän on vain pienen ryhmän harrastuksesta. Teatteri ei ole millään tavoin elintärkeää kenellekään, jolloin sitä ei voi perustella edes niillä perinteisillä hyvinvointivaltion argumenteilla (ruokaa, asunto ja terveydenhuolto kaikille sekä mahdollisuus opiskella). Teatteri on ihan pelkkää hupia.

Tässä lienee kyseessä hyvä esimerkki julkisen valinnan teoriasta. Edustuksellinen demokratia keskittää valtaa pienelle joukolle, jolloin teatterin harrastajien on helppo lobata sitä. Insentiivikin löytyy, ja se on se huomattavan suuri rahasumma jonka teatteri saa tukiaisina. Sen sijaan yhtä veronmaksajaa kohden summa ei olekaan enää niin kovin suuri. Toisin sanoen, se on niin pieni ettei yksittäisen veronmaksajan kannata lähteä lobbaamaan sitä vastaan. Yksittäistapauksena tällaisesta ei tietenkään olisi juuri mitään haittaa kenellekään, mutta kun ongelmana on, että teatteri ei ole ainoa ala joka lobbaa rahaa itselleen...

Ei kommentteja: