27.3.2004

Yhteistyön rajoittaminen on ilkeää

Olen viime aikoina nyysseissä keskustellut muun muassa rajoituksista ihmisten väliselle yhteistyölle. Käytännössä tarkoittaa siis esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen rajoituksia. Joidenkin on hyvin hankala käsittää, ettei aukioloaikojen vapauttaminen suinkaan tarkoita sitä, että kaikkien kauppojen pitäisi sen jälkeen olla auki aina. Ne ovat auki vain, jos asiakkaita riittää ja kauppias katsoo aukipitämisen olevan kannattavaa. Tämä on siis pohjimmiltaan täysin yksilöiden välinen asia, jota ei tule alistaa demokraattisen päätöksenteon alaiseksi, koska se ei ole yhteinen asia. Aukiolojen rajoittaminen aiheuttaa mitä luultavimmin hyvinvointitappiota joillekin, koska aina löytyy sellaisia jotka voisivat tehdä kauppaa silloin kun kaupat on määrätty suljetuiksi.

Jokainen voi pohdiskella näiden esimerkkitapausten eroa:

Case I

Herra X: Heippa! Raaputatko selkääni?

Neiti Y: Tottahan toki, jos sinä raaputat vastapalvelukseksi minun selkääni!

*raapsraaps* *raapsraaps*

Herra X: Kiitokset! Olipa se miellyttävää!

Neiti Y: Kyllä, oli ilo asioida kanssanne!

*X ja Y poistuvat onnellisina muualle*


Case II

Herra X: Heippa! Raaputatko selkääni?

Neiti Y: En voi, sillä tänään on viikonpäivä Z ja kello on tämän verran. *näyttää rannekellostaan ajan*

Herra X: Voihan vitja! Taidan jäädä ilman selänrapsutusta tänään, sillä jos rapsuttaisit selkääni niin poliisisetä tulisi ja pamputtaisi meitä!

Neiti Y: Aivan. Olisin itsekin kaivannut selänrapsutusta, jota varmaan olisit voinut tehdä minulle vastapalvelukseksi.

Herra X: Ehdottomasti olisin tehnyt. Mutta ei kai voi mitään...

*X ja Y poistuvat surullisina muualle*

Ei kommentteja: