9.2.2004

Ymmärtämättömyys vapaakaupan hyödystä

Otsikko Ilta-Sanomissa lupasi hyvää: "USA ja Australia solmivat vapaakauppasopimuksen". Sopimuksesta jätettiin kuitenkin pois sokerimarkkinat. "Arvostelijoiden mukaan Australian myöntyminen sokeririidassa antaa Yhdysvalloille etulyöntiaseman." Minkä ihmeen etulyöntiaseman? Mitä luultavimmin kummatkin maat tulevat häviämään tuon seurauksena.

Joku saattaa olla kuullut Ricardon suhteellisen edun periaatteesta, mutta harva tulee intuitiivisesti samaan tulokseen sen kanssa. Jos meidän maamme valmistaa kahta hyödykettä, kumpaankin näitä toista maata paremmin, niin miksi meidän kannattaisi käydä kauppaa tämän toisen maan kanssa (selkeyden vuoksi käytän tässä esimerkissä vain kahta tuotetta ja kahta maata)? Hyvin moni olettaa varmaankin ettei kauppaa kannattaisi käydä. Mutta asiaa kannattaa tarkastella hieman enemmän.

Oletetaanpa että Suomi valmistaa hyvin televisioita ja vielä paremmin kännyköitä. Viereinen maa, Ruotsi, valmistaa myöskin televisioita, joskin huonosti, sekä kännyköitä, ja niitä vielä huonommin. Mitä Suomi hyötyisi, jos se alkaisi käymään kauppaa Ruotsin kanssa? Oletetaan (taas selkeyden vuoksi), että yksi televisio ja yksi kännykkä ovat samanarvoisia. Kun Suomi tekee yhden kännykän, se voisi vaihtaa sen Ruotsin kanssa televisioon. Näin ollen suomalaiset ovat saaneet television kännykän hinnalla, kun alunperin he olisivat joutuneet valmistamaan television itse, jonkin verran suuremmalla kustannuksella. Ruotsalaiset tietenkin päättelevät toisinpäin. Eihän heidän kannata tehdä kännyköitä, jos sellainen on mahdollista hankkia television hinnalla. Näin kummatkin maat päätyvät hyötymään kaupankäynnistä.

Suhteellista hyötyä ei tietenkään ilmenisi mikäli kummatkin maat tuottaisivat yhtä tehokkaasti kumpaakin tuotetta. Mutta todellisessa maailmassa maat valmistavat tietenkin monia erilaisia hyödykkeitä, ja kauppaa tietenkin voi käydä muidenkin kuin vain yhden maan kanssa. Väistämättä löytyy sellaisia aloja, joilta löytyy eroja valmistustehokkuudessa, jolloin kaupankäynnistä tulee kannattavaa.

Kun protektionismia perustellaan "kansakunnan edulla", ollaan aivan väärillä jäljillä. Protektionismissa edut tulevat niiden tuotteiden valmistajille, jotka vapautuneen kaupan johdosta joutuisivat muuten kilpailuun ulkomaisten tuotteiden kanssa. Vapaakauppa siis väistämättä hyödyttää valtiota kokonaisuudessaan, ja protektionismi puolestaan vain tiettyä tuottajaryhmää. Siksi siis ihmettelen, miten "asiantuntijat" voivat pitää Yhdysvaltoja voittajana, kun se jätti sokerin pois vapaakaupasta. Jos sokeri olisi otettu mukaan, jenkit olisivat joko voineet ostaa sokeria halvemmalla kuin mitä sen tuottaminen itse kustantaisi, tai sitten myydä sitä hyvällä hinnalla Australiaan.

Lisälukemisena voisin suositella Paul Krugmanin artikkelia Ricardo's difficult idea ja tietenkin kotoisampana esimerkkinä Anders Chydeniuksen hienoa kirjaa Kansallinen voitto. Ihme, etteivät poliitikot vielä nykyäänkään tajua vapaakaupan tehokkuutta, vaikka se on jo satoja vuosia sitten perusteltu varsin pätevästi.

Ei kommentteja: